maanantai 12. maaliskuuta 2012

Oireita odotellessa (waiting for the symptoms)

Our motto here is "waiting for the symptoms". Mosquitos have bitten Heidi already a few times, but me and Päivikki are bite-free. But then to our first day at children's home! It wasn't too rough, only few hours. The place was introduced to us and then one of the social workers showed us a little bit of the city, where's the bank, where's the supermarket, where's the post office, from where we can get tailored dresses (in case we want) ans places like that. And then we noticen, that people have a funny way of introducing us: "she's married, she has a boyfriend, she's single" :D  When we are walking in he streets, almost all the children are waving to us and shouting "how are you". And then we've learned that locals use very much pikipikis (motorbike taxi) or bodabodas (bicycl taxi) to move from one place to another and that here is actually quite many western people, both tourists and people who live here (either working or studying).


Meidän motoksi täällä on muotoutunut "oireita odotellessa". Heidi on saanut jo muutamia ihastuttavia pikku itikan puremia, mutta minä ja Päivikki ollaan vielä vältytty pistoksilta.

Lemmikkitorakka sen sijaan löydettiin haarukan ja veitsen välistä, kun käytiin päivällä syömässä kivassa ruokapaikassa, jonka ruokalistoilta löytyi kasa vegeruokiakin! Eli mutustelin sitten ruuan käsin paikalliseen tapaan :)

Mutta sitten lastenkotiin!! Eli tänään oli ensimmäinen "virallinen" harjoittelupäivä. Tosin ensimmäinen normaalipäivä on vasta huomenna. Tänään meille esiteltiin vain paikkoja, tutustutettiin työntekijöihin, kierrätettiin lasten luona luokissa (baby class, middle class ja top class) ja vauvalassa. Oltiin aivan myytyjä, lapset on niin suloisia ja ihania.


Lastenkodin työntekijä George lähti myös näyttämään meille keskustasta tärkeitä paikkoja, esim. pankin, ostarin, supermarketteja, lihakauppoja (hmm..), postin jne. Saimme myös hankittua paikallisen liittymän ja kävimme pyörähtämässä paikallisessa Fashion Schoolissa, jossa varmaankin teetätämme itsellemme mekot tai hameet. Lisäksi löysimme ihanan "matkamuistokujan", josta varmaankin hankimme tuliaiset kaikille. Kojujen myyjät olivat oikein innoissaan meistä (niinkuin varmasti kaikista kujalle eksyvistä) ja joku oli opetellut pari lausetta suomeakin! :D


Huomasimme myös, että meidät esitellään hauskasti uusille ihmisille: "she's married, she has a boyfriend and she's single (ja perään winkwink, etsii miestä ;D)". Olemme myös bonganneet muitakin "turisteja", mutta he eivät ole vaikuttaneet kovinkaan kiinnostuneilta tekemään tuttavuutta... No, ei sitten.

 Kotimatkalla lastenkodilta Chesterille ohitimme autojen hautausmaan
 Koulun loputtua kadut täytyvät koulupukuisista lapsista, jotka jatkuvasti huutelevat peräämme "how are you" ja vilkuttelevat :)
 






Paikalliset liikkuvat paljon polkupyörätakseilla ja muutenkin polkupyörillä. Meno on aika hurjan näköistä välillä tottumattoman silmään. 

Triple roomimme Chester's hotellissa. Taustalla näkyy myös yksi itikkaverkoista (joista on ollut meille iloa useaan otteeseen ;)

1 kommentti:

  1. married, boyfriending and single :D Perusmeininki esitellä ihmiset ekaa kertaa..

    -Janice

    VastaaPoista