tiistai 17. huhtikuuta 2012

Her excellency

Visit of the Ambassador went fine and all the kids got new clothes to look neat and nice. Thre were speeches, entertainment organized by children and some tree planting (pics below). So the day went by pretty quickly. There were also lot's of reporters taking pictures and filming the thing. So a big happening it was.


Suurlähettilään "her excellency, madame Sofien" vierailu takana - ja aikataulusta ei oltu myöhässä kuin puolisentoista tuntia! :D Päivä siis sujui oikein hyvin ja lastenkoti pääsi loistamaan. 

Aamulla saapuessamme töihin järjestelyt olivat käynnissä ja niin sisä- kuin ulkotiloja lakaistiin puhtaiksi, tuoleja ja pöytiä kanneltiin paikoilleen ja lapsille vaihdettiin uudet sinivalkeat juhlavaatteet. Koko lastenkodin väki oli aivan tohkeissaan ja vierailuun menikin koko päivä. 



Pihalle oli pystytetty juhlateltta "kunniavieraille"

Kyllä, myös maasta lakaistiin pahimmat irtopölyt..

Pienemmillä pojilla viime hetken kiireitä uusissa vaatteissa

Lapset hakivat luokista tuolit itselleen ulos

Vierailun aikana ohjelmassa oli puheita, puheita ja vielä hieman puheita. Onneksi kaikki puheet olivat suhteellisen lyhyitä :) Lapset joutuivat odottelemaan pitkään ensin suurlähettilään saapumista kunniakujassa seisten ja sen jälkeen teltan luona istuskellen vieraiden teetauon ja lastenkodin esittelykierroksen ajan. Tämän jälkeen päästiin vasta lasten esittämään ohjelmaan, lahjoituksiin ja puiden istuttamiseen.

Cherishin vanhemmat koululaiset tulivat myös seuraamaan suurlähettilään vierailu opettajien ja Cherishin pomojen kanssa.
Blingbling-farkut :)

Monta autoa ehti tulla ennen sitä "oikeaa"

Vierailu oli todella suuri ja tärkeä tapahtuma ja lastenkoti ja lapset olikin laitettu viimeisen päälle siisteiksi. Hetken jo luulin, että lastenkodin koiratkin oli piilotettu jonnekin päivän ajaksi, mutta ne löytyivät lopulta kulman takaa nukkumasta.

Koska itseäni alkaa helposti rasittamaan teennäinen käyttäytyminen ja ihmisten pakonomainen "pinnan kiillotus", koin päivän hivenen raskaana.. Ihmiset käyttäytyivät aivan eri tavoin kuin normaalisti. Jopa Mama käveli lastenkodin pihalla ja kävi vauvalassa! Tämä oli todella yllättävää ihmiseltä, jonka näkee aina vain tulevan autolla suoraan toimiston rappusille ja pois. Nomutta, onhan hän lastenkodin "sydän" ja varmasti hyvinkin lapsirakas ihminen, vaikken koskaan olekaan nähnyt hänen ottavan minkäänlaista kontaktia lastenkodin lapsiin..

Lastenkodin entisiä lapsia, Chester on nykyisin töissä lastenkodilla
Toimittajia oli paikalla useampia ja joku oli jatkuvasti ottamassa valokuvia tai kuvaamassa videokameralla.


Sopivasti suurlähettilään vierailun aikana lastenkodille saapui myös uusi vauva...

Lapset saivat lahjoituksena leluja, leipää, mehua ja joitain vaatteita.
Rumpumusiikkiakin kuultiin päivän aikana

Koska melkein koko päivä kului suurlähettilään vierailussa, oikeastaan mitään muuta ei ehtinyt tapahtua. Heidin kaverit suuntasivat aamulla kohti Naivashaa ja sieltä Nairobin kautta takaisin Suomeen ja me suuntasimme töiden jälkeen Guavaan, koska emme päivällä ehtineet käydä lounaalla. Eilen illalla kävimme etiopialaista ja italialaista ruokaa tarjoavassa Kokeb-ravintolassa. Ihan mukava uusi tuttavuus ja saatte ehkä kuviakin joskus sieltä :)


Lastenkodin tytöt lauloivat kauniista, harmi vain kun yksi sosiaalityöntekijöistä puhui osan ajasta mikkiin päälle..

Akrobaattipojilla oli hienoja temppuja, teltan katos oli vain hieman kuvaamisen tiellä korkeammissa ihmispyramideissa.


Mama Justine ja suurlähettiläs kastelemassa taimea

Nakurun Lapsien puheenjohtaja Ari

Todella edustavina suurlähettilään kanssa poseeraamassa..


Huomenna sitten todennäköisesti odottelevat taas kummikirjeasiat.. Kovasti meitä pyydeltiin taas Cherishille takaisin, mutta loppukuu pitänee olla lastenkodilla.

Mitähän muuta. Noh, tasan kuukausi, niin saan Janicen tänne!! Ihan kivan piristävä ajatus. Vaikka Kenia onkin todella ihastuttava ja mielenkiintoinen paikka, alkaa jo yli viisi viikkoa täällä oltua kovastikin kaipailemaan arkea ja kotia (no okei, Jania :D Jos sekin olisi täällä, niin tuskin vielä koti-ikävää tuntuisi). Hostelliasuminen on suht rankkaa, kun kaikki arkipuuhastelut puuttuvat elämästä (ei voi tehdä ruokaa, ei siivota..) ja hirveästi kun ei viitsi yksin liikkua ulkosalla on liikuntakin aika nollassa.. :/

Itselleni on myös aika opettelu siinä, että suurin osa työajan ulkopuolisesta ajasta on pelkkää hostellilla oleskelua... oh'boy, tähän kyllästyneenä haalin varmastikin kesäksi ja syksyksi kalenterini taas aivan tukkoon! ;D Myöskin lähes 24/7 tyttöjen kanssa oleminen vaatii veronsa, vaikka paljonpaljon huonompaakin seuraa voisi olla ;) Noin intensiivinen yhteiselo kenen tahansa kanssa olisi raskasta, joten oman ajan merkitys korostuu ja jo pari minuuttiakin itsekseen (tai korvatulppien kanssa kirjaan uppoutuneena) on tosi luksusta ja tekee hyvää.

Mutta siinäpä olikin jo aika paljon asiaa.. Nyt odottelemaan illan papuriisi-annosta radiosta kuuluvan hemppistely Elvarin tahtiin :)



1 kommentti:

  1. Jätä miullekin joku siivu kalenteriin...

    -Jnc

    VastaaPoista