maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kisumu

Now some stories from Kisumu. First we were planning to take a bus to Kisumu, but on friday we found out that all the busses are full.. so had to take matatu. Luckily the Matatu wasn't overbooked, but on negative side, the road wasn't the best. The trip lasted almost four hours and over two of that the ride was very bumpy. Heidi even told that she don't wanna go to a Matatu never ever again. But finally we reached Kisumu and our hostel, Sooper Guest House that was near the shores of Lake Viktoria. First the guest house seemed nice, but on saturday we found out that our room is actually full on little mices.. But what we did in Kisumu? Well, we visited Hippo Point, a place where sunset looks nice and you might see hippos. We didn't see either, cloudy evening. We also went to see a local museum (pics below) and met some volunteers from Nordic Countries. And then, my phone and Päivikki's wallet got so in love with the city that they stayed there (thanks to some pocket thief) when we went back to Nakuru with matatu. Luckily more things wasn't stolen. There were also some nice restaurants in Kisumu and atmosphere was nice, so could say that it was a good place to visit. 


Jahas... se ois aika pääsiäistarinoida. Eli mitä me tehtiin pääsiäisenä? No suunnattiin Lake Victorian rannalle, Kisumuun! 


Alunperin meillä oli aivan loistava suunnitelma mennä Easy Coachin -bussilla Nakurusta Kisumuun, mukavasti ja miellyttävästi, mutta perjantaina meille kerrottiin että no can do.. bussit on täynnä. Seuraavana yritettiin Akamban busseja - ei ole menossa! Eli tyttöjen pelkäämät matatut kutsuivat.. 


Onneksi meillä oli varmaa tietoa, että Mololinen matatut ovat luotettavia ja hyviä, joten otimme tuk-tukin Mololinen toimistolle ja hieman ylihintaa maksaen olimme hetkessä kymmen-paikkaisen matatun kyydissä kohti Kisumua ja pääsiäisen viettoa.




Matatuista löytyy myös turvavyöt ja kuskit muistuttavat niiden laittamisesta kiinni! Talk about road safety.
Maalaismaisemaa.. parempiin otoksiin ei pomppivassa kyydissä pystynyt

Vieressä olisi mennyt myös hyvä tie, mutta jostain syystä tien tukkeeksi oli vähän väliä laitettu kiviä..

Tietyöt näyttivät etenevän yhtä hyvin kuin Suomessa ja työläiset istuskelivat leppoisasti työmaan vieressä


Alussa matatu-kyyti tuntui sujuvan ihan ok (vaikkakin penkin takana oli jokin laukku huonosti ja se painoi jatkuvasti selkänojaan), mutta aika pian huomasimme, että teistä vain murto-osa on ajettavassa kunnossa. Yli puolet matkasta Kisumuun (n. 4h matka) ajelimme pomppuista soratietä päät kattoon kolisten ja pohtien, minkä ihmeen voimalla auto pysyi kasassa. Heidi jopa vannoi matkan lopuksi, ettei hän halua enää ikinä matkustaa matatulla (tosin ei olisi ehkä kannattanut). Itse suhtauduin hieman suvaitsevaisemmin ja osan matkasta jopa nautin ajelusta. Harmi vain kun matkan varrella olleista maalaismaisemista ja vuorista ei saanut kuvia, oli aika hienoja näköaloja.


Maisema Sooper Guest Housen kattoterassilta

Ja siellä siintää Lake Victoria..
Kattoterde
Ison ostoskadun lisäksi katolta näkyi toisessa suuntaa myös ränsistyneempää maisemaa


Kisumussa meitä odotti Sooper Guest House. Melko keskustassa oleva kiva pieni ja halpa hostelli, jonka löysimme Lonely Planetin Kenia-oppaasta. Hostellissa asui paljon länsimaalaisia ja törmäsimme mm. vapaaehtoistyöntekijöiden seurueeseen, joka koostui Tanskasta, Itävallasta ja Islannista olevista nuorista. 

Aluksi olimme aivan innoissamme hostellista ja se vaikutti todella kivalta, mutta jo ensimmäisen yön jälkeen huomasimme, että hostellissa oli pieni äänieristysongelma.. sitä ei ollut lainkaan ja osa ikkunoista oli korvattu pelkällä verkolla. Kadulta siis kuului ääniä läpi yön huoneeseen todella kovaa ja koska huoneemme oli aivan respan vieressä, kantautui sieltäkin paljon metakkaa.. Matkailuelämystä lisäsi se, että sängyt tuntuivat lähinnä siltä, kuin olisi nukkunut lattialla ;)


Siellä se vesipullojen takana lymyilee..


Lauantaina illasta havaitsimme myös erään toisen pienen miinuksen.. Hiiret. Ensin huomasimme yhden pienen (minun mielestä suloisen) hiirulaisen, jonka yritin kovasti pelastaa tappotuomiolta ja hätistellä parvekkeelle, Heidin lähtiessä katolle evakkoon, mutta piakkoin huomasimme lattialla vilistelevän useampiakin hiirulaisia ja respasta tuli työntekijä kammottavasti murhaamaan kaikki pikkuiset hiiret... Siinä vaiheessa minä karkasin käytävään evakkoon. 


Hiirien reitiksi huoneeseen paljastui vaatekomero (jossa majailevat Heidin vaatteet piti pelastaa), joten tukimme komeron ovet laittamalla tuolin niiden eteen. Tämäkään ei ihan sataselle toiminut, vaan yöllä sai kuunnella sängyn vieressä rapistelevia hiiriä.. Kyllä niitä pikkuisia riittikin huoneessa!
 

Viihtyisä pieni ravintola, joka löydettiin myös Lonely Planetin avulla. Tarjoilijan ammattitaidossa tosin olisi voinut olla hieman parantamisen varaa..


Hostellin hiiriä lukuun ottamatta Kisumu oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys ja mukavan leppoisa paikka. Jopa niin mukava, että kännykkäni päätti jäädä sinne asumaan yhdessä Päivikin lompakon kanssa. Tämä tosin ei ehkä ollut täysin heidän oma päätöksensä, vaan mukana avustamassa oli ystävällinen taskuvaras.. (eli minun puhelinnumero on seuraavan kerran käytettävissä kesäkuun alussa, kun olen back in Finland ja omia numeroita saa lähetellä s-postilla/facetse, jos haluaa, että tiedän jatkossakin ihmisten numeroita :)

Tunnelma Kisumussa oli hivenen välimerellinen ja Kenian kolmanneksi suurimpana kaupunkina se jo hieman muistuttikin kaupunkia Nakuruun verrattuna. Kisumu vaikutti myös olevan tottuneempi länsimaisiin matkailijoihin ja saimme olla enemmän rauhassa (jos kaupungin sivussa olevaa matatu-pysäkkiä ei lasketa), kuin Nakurussa liikkuessa. Mzungu-huutelujen sijaan kuulimme lähinnä white lady -huutoja.

Todellisina turisteina ehdimme pääsiäisen aikaan kokeilla paikallisista ravintoloista saksalais-italialaisen ruokalistan (yllä olevat kuvat, ravintolan seiniä koristivat safari-tunnelmaiset kuvat) omaavaa ravintolaa ja intialaista ruokapaikkaa (joka oli hieman kalliimpi, mutta asiakaspalvelu ja ruoka olivat superluokkaa). Olimme jopa niin rohkeita, että uskalsimme käydä pimeän tultua ulkona syömässä! Tosin tietenkin tuk-tuk (kisumun tuk-tukit olivat hieman hazardimpia, kuin Nakurun ja jotkut olivat aika avomalleja..) kyydillä suoraan ruokapaikasta hostellille.

Itse rohkaistuin sunnuntaina myös käymään yksin keskustassa pyörähtämässä tyttöjen lepäillessä hostellilla ja ihan hyvin pieni pyörähdys nettikahvilaan ja kauppaan sujui. Tietysti olin koko ajan hieman varuillani ja huomiota tuli yksin liikkuessa enemmän, kuin porukassa kulkiessa, mutta jättämällä huomiotta huutelijat ulkoilureissu sujui ok. Tosin en välttämättä tavaksi ota yksin ulkoilua siitä huolimatta.. 


Yritimme käydä tutustumassa myös löytämäämme hindu-temppeliin (kuva yllä), mutta paikalla ei ollut ketään, joten se siitä.. 


"Puutarhamyymämälä" kadun varressa

Victoria-järven ranta on paikka paikoin aika pahasti levän peitossa.. mutta silti rannassa oli monia autojen pesijöitä ja muutama mies taisi olla kalastamassakin..


Hippo Point, muutaman kilometrin päässä keskustasta

Perjantaina illasta kävimme ihailemassa Hippo Pointia, joka tarjoaa kuulemma upeita auringonlaskuja ja mahdollisuuden bongata virtahepoja. Kumpaankaan edellä mainituista emme törmänneet.. mutta maisemat olivat silti hienot ja taivaalle kerääntyviä tummia pilviä oli mukava seurata. 

Osittaista auringonlaskua (pilvien raosta) pystyi onneksi seuraavina iltoina seuraamaan hostellin parvekkeelta ja katolta, joten tässäpä muutama kuva siitä, kun innostuin räpsimään pokkarilla.. :)







Lauantaina ohjelmasta vastasi Kisumun museo. Paikalla sattui olemaan häät samaan aikaan, mutta onneksi juhlallisuudet olivat puiston puolella, eivät itse museo-alueella, joten pääsimme kiertelemään majoja katsomassa ja eläimiä ihailemassa (tosin tytöt eivät kovasti käärmeistä innostuneet..). Museon sisätiloissa oli esillä myös mm. koruja ja metsästysvälineitä, mutta näistä ei saanut ottaa kuvia.
 










Jullen iso-serkuilta terveisiä :D Isoin kilppari oli sen kokoinen, että kärpänen oli vain pieni piste selässä.

Ja kukas se siellä lymyilee..

Sleeping nicely together

Perjantaisen matatu-kyydin jälkeen päätimme, että menemme takaisin Nakuruun bussilla. Ja että tämä onnistuisi, kävisimme varaamassa liput etukäteen.. Noh, eihän se onnistunut siltikään, vaan täyttä oli ja matatut kutsuivat taas maanantaina aamusta.. 

Perjantaina lähtiessä saimme kyydin hetkessä, mutta maanantaina jouduimme odottelemaan lähes kaksi ja puoli tuntia pysäkillä kaupustelijoiden ja muiden paikallisten hiihtäjien milloin käydessä kosimassa, milloin kertomassa uskonnollisia faktoja ja milloin yrittäessä myydä kaikkea miesten aluspaidoista aurinkolaseihin ja pähkinäpusseihin.. 




Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan ja  paluumatka sujui menomatkaa leppoisammin. Kuski ajoi kenties autoystävällisemmin ja koska tiesi jo, mitä odottaa, ei matka tuntunut niin poukkoilevalta. Nakuruun päästyä suuntasimme vesisateen saattelemana tuttuun ja turvalliseen Guavaan fiilistelemään ja täyttämään vatsoja ja hostellille takaisin päästyämme tytöt tokaisivat: "home sweet home".

Ja alla vielä loppukevennyksenä rusketusraidat! Harmi vaan kun jalkapöydät taitaa olla se ruskettunein osa kroppaa.. :D






1 kommentti: